Älykaupunki on jo täällä, oletko valmis?

Hesarin uudessa HS Visiossa on ollut ilahduttavan raikasta nuorten toimittajien tekemää taloussisältöä. Kuuntelin Risto Sarvaksen podcastin, jossa hän haastattelee kulttuuriantropologi Johanna Ylipullia niin sanotuista älykaupungeista. Ylipulli määrittelee älykaupungin sellaiseksi kaupungiksi, missä hyödynnetään tieto- ja viestintäteknologiaa kaupungin kehittämisessä. Heti podcastin aluksi Ylipulli nostaa esiin kaksi älykaupungin palvelua, joita on sinä päivänä käyttänyt: Google Maps ja HSL Reittiopas. En osannut odottaa, että hänen mainitsemansa palvelut olisivat sellaisia, joita jo nyt itsekin käytän lähes päivittäin. Toisaalta on helppo ymmärtää, että älykaupungin keskeiset palvelut liittyvät sijaintiin ja saavutettavuuteen. Vaikuttaa siis siltä, että älykaupunkien kohdalla pitää paikkansa asuntojen arvonmuodostuksesta tuttu vitsi: kolme tärkeintä arvoon vaikuttavaa tekijää ovat sijainti, sijainti ja sijainti.

Jossain mielessä älykaupunkeja on siis jo olemassa, vaikka kaikilla niilläkin on käsittämättömän paljon hyödyllistä ja arvokasta tietoa vielä hyödyntämättä. Euroopan kaupungeista Ylipulli mainitsee Amsterdamin ja Barcelonan sekä Etelä-Koreasta Songdon kaupungin Soulin kupeessa. Songdo on alusta alkaen suunniteltu ja rakennettu älykaupungiksi lisäämällä rakennuksiin ja infrastruktuuriin paljon sensorilaitteita ja muuta tietotekniikkaa. Älykaupunki ei siis ole mustavalkoinen määritelmä, vaan visio ja toimintatapa datan valjastamisesta parempien palveluiden aikaansaamiseksi. On aina mahdollista kerätä entistä kattavampaa ja tarkempaa dataa, jota voidaan hyödyntää vieläkin ihmisystävällisempien ja asukkaita paremmin palvelevien palveluiden kehittämiseksi, joten tässä mielessä älykaupunki ei tule koskaan valmiiksi.

Mielestäni podcastin mielenkiintoisin kysymys liittyy Suomen vahvuuksiin älykaupunkien kehittämisessä. Ylipulli tuo erinomaisesti esiin sen, miten pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on aikamoinen poikkeus globaalissa mittakaavassa. Ei ole normaalia, että kansalaiset luottavat julkisiin toimijoihin, ja että julkiset toimijat ovat luottamuksen arvoisia vuodesta toiseen. Toki meilläkin esiintyy korruptiota, väärinkäytöksiä ja hyvä veli -sopimuksia, mutta julkiset instituutiot ja viranomaiset ovat lähtökohtaisesti luotettavia toimijoita.

Sosiaalidemokratian pohjoismainen malli, johon kuuluu muun muassa julkiset terveydenhoitopalvelut ja koulutus, on osaltaan vahvistanut luottamussuhdetta kansalaisten ja julkisten toimijoiden välillä. Suuri osa pohjoismaalaisista käyttää julkisia terveydenhoitopalveluita ja on sitä myötä jo nyt luottanut hyvin henkilökohtaiset tietonsa viranomaisten käsiin. Tältä pohjalta ajatus siitä, että kaupunki tai valtio julkisena toimijana hallinnoisi muitakin kansalaisten henkilökohtaisia tietoja, kuulostaa ihan mahdolliselta, mitä se ei ole monessa muussa Euroopan maassa, saati maissa, joissa kansalaisten oikeudet ovat Eurooppaa huonommassa jamassa. Kun puhutaan älykaupungeista, puhutaan siis hyvin nopeasti henkilötietojen käsittelystä, sillä suurin osa älykaupungin asioista liittyy sen käyttäjiin eli ihmisiin. Henkilötietojen käsittelyn haasteeseen vastaa MyData, joka on pohjoismaissa syntynyt ihmiskeskeinen henkilötietojen hallinnointimalli. MyDatan ansiosta Suomessa ollaankin todella edistyksellisessä asemassa, sillä meillä on ratkaisu valmiina isoimpaan haasteeseen, joka liittyy älykaupunkien kehittämiseen. Vaikka olemme tällä hetkellä etulyöntiasemassa, aikaa ei ole tuhlattavissa. Jos Suomen kaupungit ja valtio eivät järjestä asukkailleen ja kansalaisilleen riittävän hyviä älykaupunkien palveluita, meille saattaa käydä kuten musiikki- ja viihdeteollisuudessa sekä niin monella muulla toimialalla on käynyt. Amerikkalaiset jättimäiset korporaatiot valtaavat markkinat vastaavilla palveluillaan, ja siinä vaiheessa jäävät pohjoismaiset arvot helposti taka-alalle.

Panu Pitkänen, Head of Data Products, Vastuu Group Oy
Projektipäällikkö, Tiedonhallinnan ratkaisut osaprojekti