Ihmislähtöisiä palveluita, onko niitä?

Ihmislähtöiset palveluverkot – DigiPAVe 2.0 -hanke on ollut nyt käynnissä puoli vuotta. Tässä vaiheessa on varmaankin hyvä koittaa arvata, mihin ollaan päätymässä. Jäljellä on vielä ainakin kahdeksan kuukautta, joten toivoisi, että maali olisi jotenkin näkyvissä. Onko?

Ihmisille, siis meille kaikille, on palveluiden saatavuus yleensä melko oleellinen asia. Nuoret perheet miettivät, mihin muuttaisivat, jotta lapsille olisi joustavasti päivähoitoa, kouluja ja harrastuksia. Vanhukset taas pohtivat yhteyksiä kulttuurin pariin tai vaikka terveydenhuoltoon. Ja siinä välissä on meillä elinkaaren aikana monta eri tilannetta. Aika usein julkisten palveluiden tarjonta vaikuttaa elämäämme.

Tässä kehityshankkeessa on tarkoitus löytää etenemispolku muutokseen. Visiona on, että tarjoamalla päätöksentekijöille nykyistä parempi kokonaisvaltainen tilannekuva palveluiden kysynnästä ja tarjonnasta, päästään ihmislähtöisempään lopputulokseen. Tilanteeseen, jossa kaikilla kunnan asukkailla on tarvittavia palveluita yhdenvertaisesti ja sopivasti saatavilla koko elämän läpi. Kokonaisvaltainen tilannekuva saadaan aikaiseksi, mikäli päätöksentekijöiden tarvitsemat oleelliset tiedot ovat saatavilla ja ymmärrettävästi esitetty. Tilannekuvia tarvitaan monella tasolla. Kunnan ylin johto tekee päivittäin ratkaisuita, poliittinen päätöksentekokoneisto tekee ratkaisuita, virkakoneisto päättää ja toteuttaa asioita samoin kuin myös palvelun toimittajat tekevät valintoja. Joka päivä.

Tähän mennessä hankkeessa on opittu, että eri kunnat ovat ratkaisseet asiaa hyvin eri tavoin. Hankkeessa toimintatapaansa ovat avanneet Helsinki, Turku ja Kuopio. Eri kokoisia kaupunkeja, jotka edustavat Suomen kuntatodellisuutta aika sopivasti. Hankkeessa selvitetään maankäytön, tilojen hallinnan ja palveluiden tuotannon osuutta palveluverkkosuunnittelun prosesseissa. Jotta nämä kaikki voisivat toteuttaa tehtäväänsä tavoitteena ihmislähtöinen kunnan palvelutarjonta, on ajatuksena, että nyt valmistellaan uutta tapaa toimia. Voiko se olla yksi ja sama malli, vai tarvitaanko kunnille jatkossakin omat toimintatapansa. Tätä ei vielä osata sanoa.

Sekalainen joukko tietojärjestelmiä ylläpitää tänään tavoitetilan edellyttämiä, päätöksenteossa tarvittavia tietoja. Osa näistä järjestelmistä on tiukasti kuntien hallinnassa, osa on enemmän ja vähemmän kansallisella tasolla toimivia. Koko lailla kaikkien tietojärjestelmien yhteinen ominaisuus on vaikeasti saatavilla olevat tiedot. Tiedot ovat haudattuna tietokantoihin ja mallinnettu kunkin tehtävän ja toimintatavan perusteella. Siis sen toimintatavan, jota on nyt tarkoitus muuttaa. Hankkeessa on tarkoitus dokumentoida yhteinen, tavoitetilaa palveleva palveluverkkosuunnittelun tietomalli. Nähtäväksi jää, onko uusi tietomalli muutoksen mahdollistaja. Voi olla – vielä emme sitä tiedä.

Kuuden kuukauden aikana palveluverkon suunnittelun toimintamallista ja tietotarpeesta on kasattu runsaasti ymmärrystä. Seuraavien kuukausien aikana tämän ymmärryksen on tarkoitus jalostua näkemykseksi, jota voidaan lähteä kunnissa pikkuhiljaa myös soveltamaan. Tässä vaiheessa tuntuu selvältä, että mallia joudutaan vielä iteroimaan useampaankin kertaan. Varmaa on, että palveluiden toteuttaminen onnistuneesti muuttuvassa yhdyskuntarakenteessa tarvitsee paljon tietoa, joka pitää olla nykyistä ymmärrettävämmässä muodossa.

Ihmislähtöinen palvelutarjonta tarvitsee syntyäkseen tietoa myös itse ihmiseltä.

Juha Saarentaus, hankejohtaja, Vastuu Group Oy, Ihmislähtöiset palveluverkot – DigiPAVe 2.0 -hanke