Kehittämisestä aitoon muutokseen

Kaupungeilla on monia rooleja asukkaidensa elämässä. Ne tarjoavat identiteettiä, turvaa, mahdollisuuksia, töitä, vapaa-ajan aktiviteettejä ja kulttuuria. Ennen kaikkea ne tarjoavat palveluita, jotka varmistavat meille onnellisen ja hyvinvoivan elämän. Palvelujen skaala on valtava, ja niiden käyttö riippuu ihmisten elämänvaiheista ja elämäntapahtumista. Jotta julkiset palvelut kykenevät myös tulevaisuudessa vastaamaan asukkaidensa tarpeisiin, tulee suunnittelua ohjata aito tarve ja asukaslähtöisyys. Palvelujen käyttäjän tulee olla kehitystyön keskiössä – tällöin teknologia palvelee ihmistä eikä toisinpäin. Näin luomme aidosti vaikuttavia palveluita, jotka luovat ja tasa-arvoistavat kaupunkilaistemme hyvinvointia.

Kaupunkipalveluiden suunnittelu ja rakentaminen jakaantuu kaupunkiorganisaatiossa usean eri asiantuntijan ja roolin taakse. Kaikilla on kuitenkin sama tavoite, eli palvella kaupunkilaisia parhaiten. Tämä ryhmitelty rakenne varmistaa sen, että monimutkaisessa ympäristössä oman työn jälki on laadukasta. Samaan aikaan siinä piilee kuitenkin riski. Kokonaisuuden huomiointi heikkenee ja suunnittelu palvelee omaa toimialaa – eikä asukasta.

Kun puhumme kaupunkipalveluiden tai kaupunkisuunnittelun kehittämisestä, tulee olla tarkkana, kehitämmekö toimialan suoriutumista omista tehtävistään ja yksittäisten toimialojen palveluista asukkaille – VAI kehitymmekö kaupunkina kokonaisvaltaisesti palvelemaan paremmin asukkaita. Julkisten palveluiden ja julkishallinnon ihmislähtöinen kehittäminen on haaste, joka hyötyy muotoiluajattelusta ja ihmistieteilijöistä. Ymmärtääksemme kaupunkisuunnittelun kompleksisuutta, julkishallinnon suunnitteluun liittyviä perinteitä sekä lainsäädännöllisiä velvollisuuksia, tarvitaan monialaista näkemystä ja haastamista. ”Asioita on nyt vaan tehty näin” ei kanna enää kovin pitkälle. Muutos vaatii rakenteiden ravistelua ja suunnittelun todellisten kipupisteiden tunnistaminen aitoa vuorovaikutusta.

Elämme aikakautta, jossa pelkkä digitaalinen ratkaisu ei tarjoa itsessään meille hyvinvointia. Jos käytettävyys ei ole kunnossa, turhaudumme. Automaatio ei ole hyöty, jos se ohjaa meidät ainoastaan seuraavan ongelman tai haasteen äärelle. Palvelumuotoilun keinoilla voimme varmistaa, että suunnitellut palvelut ovat käyttäjäystävällisiä ja asukkaidensa näköisiä. Sen lisäksi, että palvelumuotoilun avulla kykenemme luomaan parempia palveluita, voimme luoda sujuvampaa suunnittelua. Kun suunnittelua tehdään käyttäjälähtöisillä työkaluilla, ihmislähtöisistä lähtökohdista, monialaista yhteistyötä vaalien ja aitoa vuorovaikutusta rakentaen, luomme uutta ja innovatiivista kaupunkisuunnittelun kulttuuria. Meillä on kyvykkyyksiä rakentaa aivan uudenlaisia toimintatapoja ja prosesseja niin kaupunkisuunnittelun kuin kaupunkipalveluiden kehittämisessä, kun yhdistämme teknisen suunnittelun ja käyttäjätarpeiden suunnittelun yhdeksi. Digitaalisuuden sijaan meidän on ruvettava puhumaan yhä enemmän ihmislähtöisyydestä ja hyvinvoinnista.

DigiPAVe 2.0 -hankkeessa nykyisiä rakenteita ja toiminnan tapoja halutaan haastaa ja kehittää. Tämä on selkeä askel kohti ihmislähtöisyyttä. Kehittäminen on helppoa, pysyvä muutos vaatii rohkeutta.

Miia Turunen, nuorempi palvelumuotoilija, Ubigu Oy