Ihmislähtöisyys palveluverkkosuunnittelussa

Mitä on ihmislähtöisyys?

DigiPAVe-hankkeessa tavoittelemme ihmislähtöistä palveluverkkosuunnittelua, jota ensi vaiheessa toteutamme varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen saralla. Ihmislähtöisyys merkitsee meille ihmisen tilanteen kokonaisvaltaista huomioimista. ​Ihmiskeskeisessä palvelujärjestelmässä asiakkaan kannalta oleellista ei ole, mikä kaupunkiorganisaation osa tai sen ulkopuolinen taho palvelun tuottaa, vaan se, että palvelu on tarpeeseen nähden oikea ja vaikuttava.

Ihmislähtöisessä palveluverkkosuunnittelussa​ tehdään näkyväksi ja mitattavaksi ihmislähtöinen palvelutarvetieto, jotta se saadaan osaksi palveluverkkosuunnittelua​. Uudenlaisen toimintamallin kautta ihmislähtöinen tieto tuodaan saataville ja sitä hyödynnetään aidosti palveluiden suunnittelussa, järjestämisessä ja seurannassa​.

Ihmislähtöisyyden huomioiminen alueellisen eriytymisen näkökulmasta

Suomen suurimmissa kaupungeissa alueellinen eriytyminen on merkittävä asukkaiden hyvinvointiin vaikuttava prosessi, joka täytyy huomioida palveluverkkosuunnittelussa. Alueellisella eriytymisellä tarkoitetaan asumisperusteista maantieteellistä segregaatiota, jolloin tietyt väestöryhmät ovat yliedustettuja toisilla alueilla ja aliedustettuja toisaalla. Usein ilmiötä tarkastellaan asukkaiden perherakenteen, tulotason, yhteiskuntaluokan, kielen, etnisen alkuperän tai sosiaalisten ongelmien perusteella.

Haitallinen kehityskulku johtaa sosiaaliseen eriytymiseen ja ongelmien keskittymiseen. Negatiiviset vaikutukset näkyvät muun muassa syrjäytymisenä ja peruspalveluiden vaarantumisena, eivätkä heikot alueet houkuttele hyvätuloisia uusia asukkaita tai yritystoimintaa. Lisäksi oppimistulosten tiedetään olevan heikompia eriytyneillä alueilla.

Eriytymisen vaikutukset valuvat varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen palveluverkkoihin

Suomalaiset kaupunkilaislapset ja -nuoret elävät eriytyneempää todellisuutta kuin heidän vanhempansa ja muu aikuisväestö. Päiväkodit ja koulut eli heidän päivittäisen yhteiskuntansa käyttöliittymät, kuten apulaisprofessori Venla Bernelius on asian kuvaavasti ilmaissut, ovat kaupungeissamme yhä eriytyneempiä.

Koulujen oppilaaksiottoalueet muodostavat niiden välittömät toimintaympäristöt. Tiedämme, että vanhempien koulutustaso ja oppilaaksiottoalueiden väestörakenne ennustavat voimakkaasti koulujen oppimistuloksia. Oppilaan vertaisryhmän vanhempien koulutustaso on yhteydessä yksittäisten oppilaiden oppimistuloksiin riippumatta tämän omien vanhempien koulutustasosta. Näin ollen koulujen eriytyminen tuottaa itsenäisiä vaikutuksia peruskoululaisten oppimistuloksiin.

Ratkaisuiden äärellä

Lähdemme ratkomaan tätä monimutkaista palveluverkkosuunnittelun haastetta tiedolla. Tiedolla johtamiseen perustuva ihmislähtöinen palveluverkkosuunnittelu pohjautuu vahvaan alueelliseen tietopohjaan. Hankkeessamme muodostettavan toimintamallin kautta käsitys merkityksellisistä tiedoista palveluverkkosuunnittelun kannalta tarkentuu. Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen palvelut ovat alueellisesti toimivia ja niiden toteuttamisessa aluetuntemus on tärkeää.

Suunnittelussa tarvitaan kattavasti tietoa alueista niiden erityispiirteineen, jotta voidaan onnistua ihmislähtöisten palveluiden tuottamisessa asukkaille. Alueellisen eriytymisen näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että ihmislähtöisessä palveluverkkosuunnittelussa osataan huomioida alueellisen palvelun käyttäjäryhmän erityispiirteet ja tarvittaessa kohdentaa myönteisen erityiskohtelun eli positiivisen diskriminaation toimenpiteitä.

Olemme ottaneet työmme pohjaksi Stiglitzin komitean hyvinvointimallin, joka on Euroopan komission hyödyntämä malli, ja joka pyrkii tarkastelemaan ihmisen hyvinvointia kokonaisvaltaisesti. Mallin mukaan hyvinvointi on moniulotteinen käsite, jonka kaikkia ulottuvuuksia, eli terveyttä, koulutusta, henkilökohtaista toimintaa ja työtä, ääni kuuluville yhteiskunnassa, sosiaalisia yhteyksiä ja suhteita, aineellista elintasoa, ympäristöä sekä turvallisuudentunnetta, tulee tarkastella samanaikaisesti.

Tätä mallia vasten muodostamme ihmislähtöiset palvelutarvetiedot, jotka täytyy sisällyttää tietomalliin, jonka mukaisesti palveluverkkosuunnittelua teemme. Näiden tietojen on oltava yhtä merkityksellisiä päätöksenteossa kuin neliöiden, kuutioiden ja eurojen. Tarvitsemme siis ihmislähtöistä mittaristoa.

Tulevaisuus ja hyvinvointi

Hienoimmassakaan päiväkodissa tai koulussa lasten hyvinvointia ei ole olemassa ilman heidän kotinsa hyvinvointia, eikä mikään asuinalue ole elinvoimainen ilman tulevaisuuteen luottavaisia lapsia ja nuoria. Suomi on ollut koulutuksen edelläkävijämaa pitkään, mutta yhteiskuntarakenteidemme muuttuessa on syytä tarkastella kriittisesti sitä, kuinka pysymme kärjessä myös tulevaisuudessa – jättämättä ketään taakse.

Lämpöistä kesää kaikille!

Anna-Kaisa Berisha, projektipäällikkö, Turun kaupunki

Lukusuositus: Apulaisprofessori Venla Berneliuksen selvitys ”Koulutuksellinen tasa-arvo, alueellinen ja sosiaalinen eriytyminen ja myönteisen erityiskohtelun mahdollisuudet”