Paikkatietoanalyysien problematiikkaa Turussa

Missä alakouluikäiset lapset asuvat, missä sijaitsevat julkiset ja yksityiset päiväkodit, miltä alueilta käydään hoidossa minkäkin alueen päiväkodissa, tai mikä tulee olemaan alueen lapsimäärä vuonna 2030? Tässä on vain pieni osa niistä kysymyksistä, joita ihmetellään vuodesta toiseen kaupungin palveluverkkoja selvitettäessä. Kysymyksiin etsitään vastauksia eri palvelukokonaisuuksien datasta, ja tulokseksi saadaan lukuja ja analyyseja, joita tutkitaan ja tulkitaan sitten hyvinkin eri tavoin. Sekin tietysti vaikuttaa lopputulokseen, mihin saatuja lukuja verrataan. Käytössä on myös useita eri tapoja visualisoida ja luokitella tietoja sekä tehdä paikkatietoanalyysejä. Ovatko ne oikeita tai vääriä, sitä on kenenkään vaikea sanoa.

Hämmennystä ja etsivän työtä

Erilaisten paikkatietoanalyysien tekeminen palveluverkkoselvitysten yhteydessä on tähän asti ollut aikamoista arpapeliä, ainakin meillä Turussa. Kuka tekee, mistä löytyy aineistoja ja ehtiikö joku irrottamaan niitä tarvittavia aineistoja eri toimialojen järjestelmistä. Tai kenen toimenkuvaan tuon työn tekeminen oikeastaan kuuluu. Ulos tulee lähes aina exceliä, ja saatu data pitää saada geokoodattua kartalle, jotta päästään tekemään niitä paikkatietoanalyysejä. Ja tietenkin lopputuloksen saamisella on aina hyvinkin kova kiire. Pahimmillaan kaupungista löytyy juuri kiireellisen tarpeen ilmetessä vain yksi vapaana oleva paikkatiedon analysoija, ja usein on käynytkin niin, että juuri samaan aikaan paikkatietoanalyysipyyntöjä tulee useilta kaupungin toimijoilta. Koska kaikkien tarpeet ovat yhtä kiireisiä ja tärkeitä, on analysoija aikamoisessa ristitulessa työtehtävien priorisoinnin kanssa.

Yhä useammin tietoa suunnitteluun tarvitaan myös kunnan rajan ulkopuolelta, koska osa palveluista on sellaisia, että niitä suunnitellaan myös muille kuin turkulaisille. Tällöin etsivän taidot tulevat tarpeeseen, kun ensin pitää selvittää, mitä aineistoja johonkin tiettyyn tarpeeseen on olemassa, onko tieto ylipäätään saatavissa ja mikä taho sitä ylläpitää. Jos tiedon sitten ylipäätään onnistuu jostain kaivamaan, seuraava pohdinta koskee sitä, kuka aineiston hankinnan kaupungissa maksaa. Lopulta, kun aineistot on hankittu ja saatu käyttöön, monasti ne jäävät yhden yksikön käyttöön, vaikka hankitun tiedon tulisi olla kaikkien käytettävissä.

Tietoa on yllin kyllin

Ei voi sanoa, että kaupungissa ei olisi tarpeeksi tietoa suunnittelun ja johtamisen tarpeisiin. Luultavasti tietoa on aivan liikaa, mutta sen löytämisessä ja hyödyntämisessä on omia haasteita. Toisaalta, vaikka tietoa on käytettävissä riittävästi, onko se oikeanlaista? Itse olen sitä mieltä, että kaikki kaupungin tuottama data tulisi olla lähtökohtaisesti kaikkien hyödynnettävissä kaupungin sisäisesti. Iso osa voitaisiin myös jakaa ulos avoimena datana tarvitsijoille. Tässä toimivilla rajapinnoilla on tärkeä rooli.

DigiPAVe 2.0 -hankkeessa pureudutaan tähän palveluverkkosuunnitteluun tarvittavan paikkatietodatan hyödyntämiseen liittyvää problematiikkaan. Nykyisin tieto on tosiaankin hyvin pirstaleista, vaikeasti löydettävissä ja yhdistettävissä. Myös ajantasainen kokonaiskuva puuttuu, ja ennakointi on vaikeaa. Vaikka hankkeessa kohteena ovat varhaiskasvatus ja perusopetus, Turussa mietitään jo laajemmin muitakin palvelukokonaisuuksia. Tavoitteena on paikkatiedon näkökulmasta aloittaa mitä pikimmin kokonaisuudessaan palveluverkkoprosessiin liittyvän aluesuunnittelutiedon ja kaupunkiympäristön nykytilatiedon prosessointi. Tarkoituksena on luoda kehitysnäkymiä kaupunkitietomallin aineiston pohjalta ja edistää palveluverkon tilannekuvatiedon ja tulevaisuusskenaarioiden kehittämistä.

Turussa on jo nyt olemassa melko kattava kaupunkitietomalli. Se on älykäs kolmiulotteinen malli, joka koostuu sekä rekisteritiedosta että geometriatiedosta. Kaupunkitietomalli tukee prosessimaista tuotantotapaa, ja sen aineistoja tuotetaan kaupungin eri palvelualueiden prosesseissa. Mallista saadaan ajantasaista lähtötietoa suunnitteluun ja rakentamiseen sekä tietoa yhä tehokkaampaan nykytilan huomioimiseen päätöksenteossa ja tiedolla johtamisessa. Se mahdollistaa monipuolisen tiedon hyödyntämisen ja jakamisen, kun kaikilla kaupungin toimijoilla on samat ajantasaiset tiedot käytössään. Ideana on siis luoda sateenvarjo kaikelle sille paikkaan sidotulle tiedolle, jota kaupungissa tuotetaan, ja tuota tietoa tullaan hyödyntämään myös tulevassa dynaamisessa ihmislähtöisessä palveluverkkosuunnittelussa.

Ihmisten tarpeet tuotannon edelle

Dynaaminen ihmislähtöinen palveluverkkosuunnittelu onkin sitten oma juttunsa. Ihmislähtöinen palveluverkkosuunnittelu on monelle kaupungin työntekijälle hyvinkin vieras käsite. Itselleni ainakin. Täytyy omaksua aivan uusi lähestymistapa suunnitteluun ja pitää ymmärtää, mitä se tarkoittaa juuri minun työssäni. Minkä kaiken pitää muuttua, ja miten löydämme sellaista uudenlaista tietoa käyttöömme, jotta voimme kutsua suunnitteluprosessiamme ihmislähtöiseksi? On sanottu, että oikean palvelun tulee olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tällä hetkellä suunnittelemme palveluita ja palvelutilaverkkoamme hyvinkin tuotanto edellä. Kustannukset määrittelevät pitkälti suunnittelua, vaikka yritämme jo niillä tiedoilla, joita on käytössä, ottaa huomioon myös tulevan palvelunkäyttäjän sijaintia. Siinä taitaakin olla se ihmislähtöisyys tällä hetkellä.

Tulevaisuuden ihmislähtöisessä palveluverkkosuunnittelussa keskiössä ovat kuntalaisen tarpeet ja kokonaisvaltainen hyvinvointi sen sijaan, että suunnittelu lähtisi tuotantolähtöisesti organisaation vastuualueista tai tehtävistä. Omadatalla tulee olemaan mitä luultavimmin suuri rooli suunnittelun lähtöaineistona. Tärkeäksi nousee myös ajatus siitä, miten osaamme suunnitella laajemmin alueellisesti ja huomioida jo alueella olevat sekä mahdolliset tulevat tarvittavat palvelut. Tulevaisuudessa palveluverkkosuunnittelua tehdään Turussa yli sektorirajojen.

DigiPAVe 2.0 -hankkeen mukaan dynaaminen palveluverkkosuunnittelu tuo yhteen kaupungin palvelutarjonnan ja -verkoston sekä tiedot ihmisten tarpeista ja palautteista. Kun kerätty tieto hyödynnetään, analysoidaan ja tuodaan osaksi päätöksentekoa, tiedolla johtaminen on mahdollista. Näin siis palveluverkon ja palvelutarjonnan suunnittelu muuttuu dynaamiseksi. Tulevaisuudessa onkin tärkeää, että teemme vain tiedolla ohjattua suunnittelua ja automatisoimme suunnitteluprosessejamme. Opitaan siis pois vanhasta.

Katariina Hilke, Smart & Wise Turku kaupunkisuunnittelun hankepäällikkö, Turun kaupunki